Sooloseksin on sanottu olevan yleisin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto. Sille on olemassa paljon erilaisia nimityksiä, osa rujoja ja osa kauniimpia. Sana itsetyydytys on yleisesti ammattilaisten keskuudessa käytetty, mutta itse pidän enemmän sanasta sooloseksi. Itsetyydytys- sana kuulostaa minulle nuhjuiselta, joltain välttämättömältä tarpeelta mikä pitää hoitaa nopeasti pois alta. Ja valitettavan moni suhtautuukin siihen niin. Seksuaalista laukeamista saatetaan pitää suurimpana tarpeena, joka menee jopa ihmissuhteiden ja nukkumisen edelle, mutta sen avulla yritetään tiedostamattomasti ratkaista muita tarpeita, kuten lohdun ja yhteyden tarvetta. Nämä tarpeet eivät tietenkään tyydyty pelkän seksuaalisen purkautumisen avulla. Yhteys ja lohtu syntyvät hyväksyvästä läsnäolosta itsen tai toisten kanssa.
Sanaa ”masturbaatio” en myöskään halua käyttää sen alkuperän takia. Se juontaa juurensa latinankielisistä sanoista ”mano stuprare” joka tarkoittaa ”käsin saastuttamista”. Se on kaukana positiivisesta seksuaalisuudesta.
Sooloseksi sen sijaan kuvaa jotain kevyttä, luvallista ja hauskaa tekemistä, mitä se parhaimmillaan voikin olla. Tietoinen sooloseksi vielä enemmän! Tietoisesta sooloseksistä on käytetty myös nimitystä ”medibaatio”, joka on masturbaation ja meditaation yhdistelmä. Se on kohtuullisen hyvä termi myös minun mielestäni, vaikka se muistuttaakin masturbaatio-sanasta. Tietoinen sooloseksi tarkoittaa hyväksyvän tietoisen läsnäolon tilassa toteutettua seksiä itsen kanssa. Siinä ei pyritä mihinkään muuhun päämäärään kuin tietoiseen itsensä rakastamiseen ja nautintoon. Pornografiaa pyritään välttämään, jotta yhteys itseen säilyisi. Huomion keskipisteinä ovat kosketus ja kehon tuntemukset. Jopa mielikuvia pyritään välttämään ja ohjaamaan huomio aina takaisin itsensä koskettamiseen ja kosketuksen herättämiin tuntemuksiin. Omaa kehoa kosketetaan keskittyneesti, eri puolilta, eri tavoilla ja voimakkuuksilla. Hyvin helposti sooloseksi noudattaa samaa kaavaa jossa puhelin tai tietokone on aina mukana ja otteet totunnaiset, mekaaniset ja rivakat. Tietoisessa sooloseksissä rutiinit on hyvä rikkoa vaikka muuttamalla valaistusta tai paikkaa. Suihku on monille hyvä aloitus, koska sinne ei niin helposti pysty puhelinta viemään ja oman kehon koskettaminen on luontevaa. Kuinka moni toteuttaa itsensä rakastamisen hetken suunnitellusti, miellyttävässä ympäristössä ja keskittyneesti, ajan kanssa? Kokemus on taatusti erilainen kuin hätäinen laukeamisen tavoittelu tunkkaisessa huoneessa, pizzalaatikoiden keskellä ja tietokoneen ääressä, vähän itseltäänkin salaa.
Seksipositiivisuus ymmärretään joskus virheellisesti siten, että kaikkeen seksuaalisuuden toteuttamiseen pitäisi suhtautua positiivisesti. Todellista seksipositiivisuutta on kuitenkin se, että seksuaalisuus nähdään tärkeänä ja arvokkaana asiana, jota halutaan toteuttaa mahdollisimman hyvin, niin että siitä on iloa myös pitkällä aikavälillä. Useimmat eivät kuitenkaan edes mieti hyvin toteutetun sooloseksin pitkän aikavälin hyötyjä. Itsetyydytys vain toistuu rutiininomaisesti aina samanlaisena, ja yhteys itseen heikkenee. Tämän tiivistää ote Mantak Chian ja Douglas Abrams Aravan kirjasta Moniorgasminen mies: ”Useimmat miehistä saavat tietoa seksistä itsetyydytyksen ja pornografian avulla. Mikä tahansa syy sitten onkaan – syyllisyys, kokemattomuus, kiinnijäämisen pelko – valtaosa miehistä oppii tyydyttämään itsensä nopeasti. Pornografia yleensä myös etäännyttää miehiä omasta kehostaan. Ei ihme, että useimpien miesten kehoyhteys ja tietoisuus kiihottuneisuutensa tilasta on puutteellinen”.
Vaikka tässä lainauksessa käsiteltiin miesten seksuaalisuutta, ei sooloseksi ole sukupuolittunutta sinänsä. Kaikki sukupuolet voivat urautua haitallisiin seksitapoihin ja myös oppia positiivista, terveellistä seksuaalisuutta. Vaikka pornografian käyttö on tavallista, olisi hyvä oppia nauttimaan seksuaalisuudestaan myös ilman sitä, jolloin tietoisuus kehon reaktioista ja kiihottumisen asteesta on mahdollista säilyttää. Tätä lähestymistapaa on helpompi myös käyttää toisen ihmisen kanssa toteutettavaan seksuaalisuuteen. Ja kun kiihottumisen eri asteet tulevat tutuiksi, on mahdollista nauttia pelkästä seksuaalisesta vireestä ilman laukeamisen pakkoa, ja saattaa huomata, että virtaa riittää enemmän kaikkeen muuhunkin.
Tietoinen läsnäolo on yksinkertaista teoriassa, mutta vaikeaa käytännössä, koska mieli pyrkii jatkuvasti luomaan mielikuvia, ennakoimaan ja harhailemaan. Keskittymiskykyä on kuitenkin mahdollista kehittää tekemällä harjoituksia, joissa päättää keskittyä johonkin nyt-hetkessä koettavaan asiaan, kuten oman kehon koskettamiseen. Huomio tulee karkaamaan aluksi kerran sekunnissa, mutta kun sen palauttaa kokemuksen huomiointiin yhä uudelleen, se alkaa muuttua kerta kerralta helpommaksi. Läsnäolon kyvyn kehittämisestä seuraavat hyödyt näkyvät koko elämässä.
Kun oppii nauttimaan, on helpompi tunnistaa myös omia ja toisten rajoja. Voimakas kiihottuminen ei välttämättä tarkoita nauttimista. Tahdin hidastaminen ja tietoinen, syvä hengitys auttavat kokemuksen syventämisessä. Silloin liikutaan turtumisesta herkistymisen suuntaan, jolloin yhä vähempi stimulaatio riittää.
Toivotan hyväksyvää, jännittävää ja iloista tutkimusmatkaa!
Ulla-Maaria Leskinen